Katsoimme uskonnontunnilla elokuvan Brother Sun, Sister Moon. Elokuva siis kertoo Franciscus Assisilaisesta: siitä miten hän tuli uskoon ja yleisesti hänen elämästään ja veljeskunnastaan. Elokuva oli mielenkiintoinen, sekä kuvaustyylin ja ohjauksen takia, mutta myös sisällön takia. Kristinusko esitellään elokuvassa jännässä valossa: kaikki tai ei mitään. "Valaistuneet" elävät köyhää elämää ja kylvävät jumalan sanaa, eivätkä tarvitse mitään ylimääräistä. Heidän mielensä tyydyttämiseen riittää jumalan rakkaus. Toisaalta taas keskiajan papit jne. tuodaan huonoon valoon. Uskonnon/kirkon ainoa pointti on rikkaudet ja jos joku uhkaa kirkkoa esim. uudella ajattelulla, se tuomitaan harhaopiksi tai hulluudeksi. Jotenkin tunsin sympatiaa Franciscusta kohtaan elokuvan aikana.
Franco Zeffirellin ohjaamana elokuvasta välittyy hyvin se tunnelma, mikä pitääkin: kauneus, vapaus, yksinkertaisuus, rakkaus. Niin nöyrää ja pientä. Kohtaukset on kuvattu hienosti ja tietyistä kuvakulmista ilmaisemaan tunnelmaa tehokkaammin. Kedolla juoksenteleva Franciscus ja taustalla lepattavat perhoset luovat tunnelman, johon katsoja voi imeytyä täysin itsekin. Melkein tunsin itseni jumalan lapseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti